Korni

Korni
Kornin kielirajan vetäytyminen Cornwallissa vuosina 1399–1750. Korni (korniksi Kernowek) on Cornwallissa puhuttu kelttiläinen kieli, jota puhuivat kornit. Se sammui 1700-luvulla, mutta sitä on sittemmin yritetty elvyttää. Lapsille opetetaan korniksi ja kornin kielelle on tehty elokuva. Erään arvion mukaan kornia puhuu noin 2 900 ihmistä, joista 245 osaa kieltä sujuvasti. Korni on läheistä sukua kymrille ja bretonille. Noin 80 % kornin kielen sanoista on samoja bretonin kielen kanssa, 75 % kymrin kanssa ja 35 % on samoja iirin kanssa. Osan sanoista oletetaan olevan samoja 1100-luvulla hävinneen kumbrin kielen kanssa.

Korni kehittyi Britanniassa puhuttujen kelttikielien lounaismurteista 600-luvulla. Varhaisin tunnettu kirjallinen dokumentti kornin kielestä on 900-luvulta peräisin olevasta Filosofian lohdutus -kirjan latinakielisestä versiosta. Rooman aikana Cornwall oli käytännöllisesti katsoen roomalaisten vallan ulkopuolella, sillä heidän valtansa Britanniassa keskittyi saaren itä- ja koillisosiin. Roomalaiset menettivät otteensa Britanniasta germaanien ja hunnien aloitettua hyökkäyksensä, jolloin suurin osa joukoista vietiin turvaamaan Roomaa. Saksit, anglit ja juutit tulivat tämän jälkeen maihin Englannin itärannikolle ja alkoivat levittäytyä länteen. 1000-luvulla anglosaksit valloittivat viimeiset kelttien asuinalueet Lounais-Englannissa. 1200-luvulla kornilla oli arviolta 39 000 puhujaa.

Kornin kielen alamäki alkoi 1500-luvulla, jolloin englanti alkoi syrjäyttää sitä valtion painostuksen vuoksi. Vuonna 1549 Cornwallissa alkoi niin sanottu rukouskirjakapina, joka johtui Englannin kuninkaan Edvard VI hallituksen määräyksestä, että kaikki kirkonmenot piti suorittaa englanniksi. Voimakkaasti katolisilla alueilla Devonissa ja Cornwallissa latinan korvaaminen englannilla johti väkivaltaisuuksiin. Kirkkomenojen suorittamista korniksi ehdotettiin, mutta siihen ei suostuttu. Kapina päättyi kapinoitsijoiden tappioon, eikä Raamattua saatu käännetyksi korniksi. Viimeinen seremonioissaan kornia käyttänyt kirkko aloitti englannin käytön vuonna 1678 Towednackissa.

Viimeinen pelkästään kornia puhunut henkilö Chesten Marchant kuoli vuonna 1676. Kielen viimeisestä puhujasta ennen viime aikoina tapahtunutta elvytystä on kiistelty. Joidenkin mielestä viimeinen puhuja oli John Davey (kuollut vuonna 1891) ja toiset ovat ehdottaneet henkilöksi Alison Treganningia (kuoli 1901). Westpenwithiläisten kalastajien tiedetään käyttäneen korninkielistä sanastoa 1940-luvulle saakka.