Portugalin kieli

Portugalin kieli
Puhuttua [[euroopanportugalia Portugalin kieli (omakielinen nimi: português ) on romaaninen kieli, joka syntyi Portugalissa ja Galiciassa ja on nykyään pääkielenä myös muun muassa Angolassa, Brasiliassa, Mosambikissa, Kap Verdellä sekä useissa muissa Afrikan ja Aasian valtioissa. Portugalia käytetään myös toisena kielenä useissa muissa maissa.

Portugali on puhujamääränsä perusteella maailman 9. suurin kieli. Sillä on yli 234,1 miljoonaa puhujaa, joista suurin osa asuu Portugalissa ja Brasiliassa. Portugali on äidinkielenä puhutuin kieli Etelä-Amerikassa (monissa espanjankielisissä maissa kuten Perussa, Paraguayssa ja Boliviassa on yhä merkittäviä alkuperäiskieliä puhuvia vähemmistöjä). Portugalin kieli levisi maailmalle siirtomaa-ajalla. Siirtomaa-ajalla portugalin kielestä kehittyi useita kreoleja erityisesti Karibialla, Afrikassa ja Aasiassa.

Portugali kehittyi Iberian niemimaalla latinan kielestä, jonka roomalaiset toivat sinne ennen ajanlaskun alkua. Roomalaisia edeltävistä kielistä on portugalissa säilynyt jonkin verran sanastoa, esimerkiksi "esquerdo" (vasen) ja "sapo" (sammakko).

700-luvulla maurit valloittivat suurimman osan Iberian niemimaata, ja alueen kieliin jäi arabialaisperäisiä sanoja kun maurit karkotettiin 1200-luvulla. Portugalissa arvioidaan olevan noin 1000 arabialaisperäistä sanaa, esimerkiksi azeite (oliiviöljy) ja oxalá (kunpa). Kaikki al- ja onde-alkuiset sanat ovat peräisin arabiasta, erityisesti paikannimissä, esim. Algarve ja Albufeira.

Vanhimmat säilyneet todisteet muinaisesta galego-portugalin kielestä ovat löytyneet 800-luvulta peräisin olevista dokumenteista. Verbimorfologia sisälsi jo noihin aikoihin muun muassa persoonallisen infinitiivin, joka on yksi portugalia (ja galegoa) sen sisarkielistä erottava tekijä. 1300-luvulla galego ja portugali alkoivat erottautua toisistaan ja nykyportugalin muotoutuminen käynnistyi. Löytöretkien myötä portugalin kieli levisi ympäri maailmaa, merkittävimpänä Brasiliaan.

Vanhan portugalin kielen aikakauden katsotaan loppuneen noin 1500-luvulla, jolloin nykyportugali kehittyi. Renessanssin aikakaudella latinalais- ja kreikkalaisperäisten lainasanojen käyttö yleistyi. 1500-luvulla portugalista oli tullut lingua franca useissa Aasian ja Afrikan maissa.

Vuonna 1603 kirjoitettiin Nippo Jisho -niminen japani-portugali-sanakirja. Se sisältää 32 293 hakusanaa.

Vuonna 1996 perustettiin Portugalinkielisten maiden yhteisö (Comunidade dos Países de Língua Portuguesa, CPLP), johon kuuluu kahdeksan valtiota.

Maa (alue)
  • Angola
    Angola eli Angolan tasavalta on noin 35 miljoonan asukkaan portugalinkielinen valtio Atlantin valtameren rannalla eteläisessä Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat Namibia, Kongon tasavalta, Kongon demokraattinen tasavalta ja Sambia. Maan talous ja infrastruktuuri ovat sekaisin neljännesvuosisadan kestäneen lähes jatkuvan sotatilan jäljiltä. Timantit ja öljy tuovat maalle vaurautta, mutta monilla elintasoa kuvaavilla mittareilla Angola kuuluu maailman kurjimpiin maihin: esimerkiksi vastasyntyneen elinajanodote on 61,2 vuotta (vuonna 2019). Elävänä syntyneistä lapsista 7,2 prosenttia menehtyi ennen viidettä ikävuottaan (2020), mutta luku on laskenut 2000-luvulla.

    Angola on 1 246 700 neliökilometrin suuruinen valtio Afrikan lounaisosassa eteläisen Atlantin valtameren rannikolla. Sen naapurimaat ovat Namibia, Kongon tasavalta, Kongon demokraattinen tasavalta ja Sambia. Muusta Angolasta erillään sijaitsee Cabindan eksklaavi. Angolalla on maarajaa yhteensä 5 198 kilometriä ja rantaviivaa 1 600 kilometriä.
  • Guinea-Bissau
    Guinea-Bissaun tasavalta eli Guinea-Bissau sijaitsee Atlantin valtameren rannalla Länsi-Afrikassa. Sen rajanaapurit ovat Senegal ja Guinea. Guinea-Bissau on pinta-alaltaan varsin pieni, ja siellä on noin 1,97 miljoonaa asukasta. Suurin osa maasta on alavaa jokien halkomaa soistunutta rannikkotasankoa.

    Valtio oli aikoinaan Portugalin siirtomaa, jonka nimi oli Portugalin Guinea. Guinea-Bissau on eräs maailman vähiten kehittyneistä maista, jonka kehittymistä ovat haitanneet useat vallankaappaukset. Maan bruttokansantuote asukasta kohden on eräs maailman pienimmistä. Sen tärkein tuote on cashewpähkinät.
  • Kap Verde
    Kap Verden tasavalta eli Kap Verde (, ’vihreä niemi’) on Afrikan saarivaltio. Se sijaitsee Atlantin valtamerellä, noin 450 kilometrin päässä Länsi-Afrikan rannikolta. Se on Makaronesiaan kuuluva tasavalta.

    Alun perin nimi Kap Verde tarkoitti Afrikan mantereen läntisintä niemeä, joka sijaitsee nykyisessä Senegalissa lähellä Dakaria. Niemen edustalla sijaitsevalle saariryhmälle annettiin sen mukaan myöhemmin nimi Kap Verden saaret, maan itsenäistymisen jälkeen vuonna 1975 lyhyesti Kap Verde.
  • Mosambik
    Mosambikin tasavalta eli Mosambik on valtio eteläisessä Afrikassa. Sen rajanaapurit ovat Etelä-Afrikka, Swazimaa, Zimbabwe, Sambia, Malawi ja Tansania. Idässä se rajoittuu Intian valtamereen. Mosambikissa on maan tilastokeskuksen arvion mukaan noin 29,3 miljoonaa asukasta, ja sen pinta-ala on hieman alle 800 000 neliökilometriä. Mosambikin pääkaupunki on Maputo, ja maa on monipuoluedemokratia, jonka valtionpäämies on presidentti.

    Arabikauppiaat liittivät Mosambikin rannikon kansainväliseen kauppaverkostoon. Portugalilaiset perustivat 1500-luvulla rannikolle useita kauppa-asemia, mutta koko Mosambik siirtyi varsinaisesti siirtomaahallintoon vasta 1800-luvun lopulla. Monet Afrikan siirtomaat itsenäistyivät pian toisen maailmansodan jälkeen. Portugalin siirtomaissa kehitys oli hitaampaa, eikä Portugali halunnut antaa itsenäisyyttä siirtomailleen. Mosambikin itsenäisyyssota alkoi 1964 ja loppui pian itsenäistymiseen Portugalin neilikkavallankumouksen jälkeen. Mosambik oli alkujaan kommunistinen yksipuoluevaltio Mosambikin kansantasavalta, jota Frelimo hallitsi. Renamo-liike käynnisti 1977 yli 10 vuotta kestäneen tuhoisan sisällissodan, joka raunioitti maan talouden.
  • São Tomé ja Príncipe
    São Tomén ja Príncipen demokraattinen tasavalta eli São Tomé ja Príncipe on saarivaltio Afrikan rannikolla. Sen saaret sijaitsevat 320 ja 240 kilometriä Gabonista länteen. Saarista suurempi ja eteläisempi, São Tomé, on juuri päiväntasaajan pohjoispuolella. Saarten ensimmäiset asukkaat olivat portugalilaisia 1400-luvulla. He toivat sinne orjia Afrikan mantereelta, ja nykyisin useimpien asukkaiden taustassa on esi-isiä sekä Euroopasta että Afrikasta. Nykyisin asukasluku on noin 210 000. Saarilla tuotettiin aluksi sokeria, sittemmin kaakaota ja 2000-luvulla myös öljyä. Kaakao on kuitenkin tärkein vientituote.

    Portugalilaiset purjehtijat löysivät São Tomén ja Príncipen saaret vuosina 1470–1471. Ensimmäiset asukkaat saapuivat vuonna 1485. He olivat karkotettuja portugalilaisia ja Afrikan mantereelta tuotuja orjia. Maantieteellisen sijaintinsa ansiosta saarista tuli Afrikan ja Amerikan välisen orjakaupan välietappi. 1500-luvun alussa metsiä ruvettiin hakkaamaan sokeriruokoviljelmiksi, joiden työvoimaksi tuotiin orjia Länsi- ja Etelä-Afrikasta. Rotujen sekoittumisen tuloksena syntyi mulattiryhmä, joka vapautettiin orjuudesta.
  • Macao
    Macao, virallisesti Macaon Kiinan kansantasavallan erityishallintoalue, on Guangdongin maakunnan ympäröimä alue Etelä-Kiinassa. Macao on Hongkongin tavoin Kiinan erityishallintoalue periaatteella ”yksi maa, kaksi järjestelmää” eli autonominen alue, jonka puolustuksesta ja ulkopolitiikasta vastaa Kiinan kansantasavalta.

    1500-luvulta vuoteen 1999 Macao oli Portugalin hallinnassa, pitkään kauppasatamana, sittemmin se on elänyt pääasiassa matkailusta. Kaupungissa on lukuisia kasinoita.
  • Gibraltar
    Gibraltar on Britannian merentakainen alue. Se sijaitsee Pyreneiden niemimaan eteläosassa Espanjan rannikolla Gibraltarinsalmessa. Sijainti on strategisesti tärkeä, koska Gibraltarinsalmi on Atlantin ja Välimeren välissä, ja se erottaa toisistaan Euroopan ja Afrikan.

    Gibraltarin noin 34 000 ihmistä asuvat 6,8 neliökilometrin alueella, ja asukastiheys on siten 5 000 asukasta neliökilometrillä. Todellinen asukastiheys on vielä suurempi, sillä 40 prosenttia maa-alasta on luonnonsuojelualuetta. Gibraltarissa ei harjoiteta maanviljelystä – sillä ei ole pohjavesivaroja eikä omia energianlähteitä. Talouden kulmakivinä ovat matkailu, offshore-pankkitoiminta ja merenkulku. Väestöllä on tiiviit suhteet emämaahan Britanniaan ja ympäröivään Espanjaan, ja monet ovat kaksikielisiä. Vuosisatojen varrella maahanmuuttajia on tullut muualtakin Välimeren seudulta, ja kulttuuriin on sulautunut piirteitä näistä kaikista.
  • Jersey
    Jersey (virallisesti ja ) on Kanaalisaarten saari Ranskan edustalla. Jersey on brittiläiseen imperiumiin vuodesta 1064 kuulunut kruununalusmaa, eikä se ole osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Jerseyyn kuuluvat myös asumattomat saariryhmät Minquiers ja Ecréhous.

    Mont Orgueilin linna ja Goreyn satama [[St. Martinissa Jerseyssä Jersey on Kanaalisaarten suurin ja eteläisin saari. Se sijaitsee 19 kilometriä Ranskan Cotentinin niemimaasta länteen. Saari on noin 16 kilometriä leveä itä–länsisuuntaisesti ja 8 kilometriä pohjois–eteläsuuntaisesti. Saari on enimmäkseen lössin peittämää tasankoa, jota pohjois–eteläsuuntaiset laaksot halkovat. Pohjoisrannikolla on 148 metrin korkeuteen yltävät rantakalliot. Muilla rannikoilla on hiekkaisia lahtia, dyynejä, laguuneja ja riuttoja.
  • Portugali
    Portugalin tasavalta eli Portugali on valtio Iberian niemimaalla, Euroopan lounaisosassa. Se on manner-Euroopan läntisin maa. Portugali rajoittuu idässä ja pohjoisessa Espanjaan, lännessä ja etelässä Atlantin valtamereen. Manner-Portugalin lisäksi maalla on Atlantilla kaksi saaristoa, Azorit ja Madeira. Lisäksi Selvagenssaaret ovat hallinnollisesti osa Madeiraa.

    Portugalissa on 3 100 vuoden aikana vaikuttanut useita sivilisaatioita. Portugalin kulttuuriin, historiaan, kieleen ja väestöjakaumaan ovat jättäneet jälkensä muun muassa iberit, tartessolaiset, keltit, foinikialaiset, karthagolaiset, kreikkalaiset, roomalaiset, germaanit, egyptiläiset, seemiläiset kansat ja maurit. Nimi ”Portugali” juontaa juurensa roomalaisten alueesta käyttämään nimeen Portus Cale. Se saattaa olla sekoitus latinan ja kreikan kieliä ja tarkoittaa ”kaunista satamaa”. 1400–1500-luvuilla Portugali oli tärkeä taloudellinen, poliittinen ja kulttuurinen keskus, ja sen imperiumi ulottui Brasiliasta Malakan niemimaalle.
  • Bermuda
    Bermuda on Britannian merentakainen alue, jolla on sisäinen itsehallinto. Atlantin valtamerellä sijaitsevan Bermudan pinta-ala on 54 km² ja asukasluku vajaat 64 000. Bermudan virallinen kieli on englanti ja pääkaupunki Hamilton. Virallinen valuutta, Bermudan dollari, vastaa arvoltaan Yhdysvaltain dollaria. Bermudan talous perustuu matkailuun ja kansainvälisiin yrityspalveluihin.

    Bermudalla vallitsee kostea subtrooppinen ilmasto. Se on lämmennyt pääasiassa Golfvirran ansiosta, joka kuljettaa talvella lämpimiä ilmavirtauksia Bermudan yli. Ilmankosteus on suurta vuoden ympäri. Vuosittainen sademäärä on melko tasainen vuoden ympäri. Hurrikaanikausi kestää heinäkuusta lokakuuhun, ja hurrikaanit aiheuttavat toisinaan tuhoa Bermudalla. Hurrikaani Fabian vuonna 2003 oli tuhoisin. Sitä ennen tuhoja tekivät vuoden 1987 hurrikaani Emily, hurrikaani Arlene (1963) ja vuoden 1948 ja 1926 nimeämättömät hurrikaanit.
  • Itä-Timor
    Itä-Timorin demokraattinen tasavalta eli Itä-Timor (joskus Timor-Leste ) on valtio Kaakkois-Aasiassa Malaijien saaristossa Timorin saaren itäosassa. Sillä on vain yksi rajanaapuri, Indonesia. Itä-Timorin pinta-ala on 14 954 neliökilometriä ja maassa on noin 1,26 miljoonaa asukasta (2018). Pääkaupunki ja suurin kaupunki on Dili. Itä-Timor on semipresidentalistinen tasavalta, ja se on yksi Aasian köyhimmistä valtioista. Öljytulot muodostavat merkittävän osan valtion tuloista, mutta maaseudulla iso osa kansasta elää omavaraisviljelyn turvin.

    Itä-Timor oli pitkään Portugalin siirtomaa. Se julistautui itsenäiseksi vuonna 1975, mutta Indonesia miehitti sen. Itsenäisyyden maa saavutti vasta vuonna 2002 pitkien ja kivuliaiden vaiheiden jälkeen: YK:n teettämän raportin mukaan ainakin satatuhatta itätimorilaista sai surmansa 25 vuotta kestäneen miehityksen aikana. Vuoden 1999 itsenäisyyskansanäänestystä seurasi Itä-Timorin kriisi, jonka aikana Indonesiaa kannattaneet militantit tuhosivat lähes koko maan infrastruktuurin.