Tšekin kieli

Tšekin kieli
Tšekki on länsislaavilainen kieli, jota puhuu noin 10 miljoonaa ihmistä pääasiallisesti Tšekissä. Kieltä puhuvat pääasiassa tšekit. Läheisintä sukua kieli on slovakille, hieman kaukaisempaa puolalle, ylä- ja alasorbille, kašubille sekä jo kuolleelle slovintsille. Varsinkin kolmikymppiset ja sitä iäkkäämmät tšekit ja slovakit ymmärtävät toisiaan erinomaisesti, koska ovat kuulleet toistensa kieltä television kautta Tšekkoslovakian aikana eikä Tšekissä ole perinteisesti käännetty slovakinkielisiä ohjelmia Tšekkoslovakian hajoamisen jälkeen. Nuoremmilla voi olla jonkin verran vaikeuksia ymmärtää toisiaan: nuoret tšekin puhujat eivät ymmärrä slovakkia yhtä hyvin kuin päinvastoin.

Tšekin ääntämistä pidetään yleisesti vaikeana ulkomaalaisille, toisaalta kielelle ominaisen ř-kirjaimen kuvaaman äänteen, toisaalta vokaalien vähyyden takia. Suomalaisille tšekin ääntäminen ei kuitenkaan ole erityisen hankalaa, koska esimerkiksi painotus ja vokaalit muistuttavat pitkälti suomea. Tšekissä on kuitenkin useita pelkistä konsonanteista koostuvia sanoja, ja on jopa mahdollista muodostaa lauseita ilman ainuttakaan vokaalia, joskin useimmat sellaiset ovat melko väkinäisiä (Strč prst skrz krk, ”työnnä sormi kaulan läpi”, ).

Tšekissä on muiden slaavilaisten kielten tavoin runsaasti taivutusmuotoja. Kolmeen sukuun (maskuliineihin, feminiineihin ja neutreihin sekä näistä lisäksi elollisiin ja elottomiin maskuliineihin) jakautuvat substantiivit taipuvat seitsemässä sijamuodossa yksikössä ja monikossa. Myös muilla sanaluokilla on rikas taivutusjärjestelmä, ja oma lukunsa on slaavikielille ominainen verbien jakautuminen kahteen tekemisen tapaan eli aspektiin.

Puhuttu tšekki jakautuu kolmeen suureen murreryhmään. Näistä selkeästi yleisin on Böömin alueella puhuttava niin sanottu yleistšekki (obecná čeština), joka on levinnyt laajalle historiallisen ydinalueensa ulkopuolelle ja muodostunut jonkinlaiseksi yleispuhekieleksi. Se poikkeaa kirjakielestä jonkin verran niin kielioppinsa kuin ääntämyksensäkin suhteen. Yleisesti ottaen Böömin murteessa sijataivutus on yksinkertaistunut: Erityisesti instrumentaalin monikossa yleensä unohdetaan monimuotoinen taivutus suvussa ja taivutetaan kaikkia sanoja samalla tavalla. Myös ääntämys on jonkin verran avoimempaa Böömissä kuin Määrin alueella; vokaalien avoimuuden sanotaan olevan erityisesti prahalaisten puheen ominaispiirre. Yleisesti kuitenkin Böömissä puhuttu kieli on melko yhtenäistä eikä eroa eri kylien ja alueiden kesken juurikaan ilmene.

Toinen kolmesta suuresta murteesta on Määrin alueella puhuttu tšekki, joka eroaa kirjakielestä kielioppinsa ja ääntämyksensä sekä muita murteita enemmän myös sanastonsa puolesta: Esimerkiksi Brnon raitiovaunuista käytetään saksalaisperäistä sanaa šalina eikä yleiskielen sanaa tramvaj. Toisin kuin Böömissä, Määrin murteessa on myös hyvin paljon paikallisia eroavaisuuksia. Nykypäivän Määrissä kuitenkin arkikieli on yhä useammin sekoitus eri paikkakuntien murteita, vanhoja paikallisia murteen ominaispiirteitä, kirjakieltä ja nykyään myös Böömin alueen murretta. Kirjakielen käyttö arkipäivän tilanteissa on Määrissä yleisempää kuin Böömissä.

Kolmas suuri murre on Tšekille kuuluvassa pienessä osassa Sleesiaa, Ostravan kaupungin ympäristössä puhuttu murre. Tämä murre muistuttaa eniten kirjakieltä, mutta sitä puhutaan hyvin nopeasti, ja pitkät vokaalit jäävät usein samanpituisiksi kuin lyhyet.

Maa (alue)
  • Tšekki
    Tšekin tasavalta eli Tšekki, joskus myös Tšekinmaa, on sisämaavaltio Keski-Euroopassa. Sen naapurivaltioita ovat Saksa, Itävalta, Slovakia ja Puola. Tšekin 10,6 miljoonasta asukkaasta suuren enemmistön muodostavat slaaveihin lukeutuvat tšekit. Maan pääkaupunki on Vltavajoen varrella sijaitseva Praha.

    Historiallisista Böömistä, Määristä ja Sleesian kaakkoisosasta muodostuva Tšekki on historiansa aikana ollut osa Habsburgien valtakuntaa sekä 1900-luvulla osa Tšekkoslovakiaa. Nykyisin Tšekki kuuluu Euroopan unioniin ja sen passivapaaseen Schengen-alueeseen sekä Natoon.