Brittiläinen Kolumbia on Kanadan läntisin, vuonna 1871 perustettu, Tyyneen valtamereen rajoittuva provinssi. Sen maapinta-ala on 925 186 neliökilometriä. Vuonna 2016 asukasluvuksi ilmoitettiin 4 648 055.
Provinssi rajoittuu lännessä Yhdysvaltain Alaskan osavaltioon ja etelässä Washingtonin, Idahon ja Montanan osavaltioihin Yhdysvalloissa. Pohjoisnaapureita ovat Kanadan puolella Yukon ja Luoteisterritoriot, idässä Albertan provinssi.
Lounaisella Vancouverinsaarella sijaitsee provinssin pääkaupunki Victoria. Provinssin suurin kaupunki on Vancouver, joka on mantereen puolella.
Brittiläisen Kolumbian alue asutettiin varsin pian jääkauden jälkeen. Eurooppalaiset saapuivat alueelle 1778, jolloin alueen alkuperäisväestön lukumäärä oli arviolta 300 000. James Cook purjehti Vancouverinsaarelle 1778, ja pian häntä seurasivat uudisasukkaat. Uudisasukkaiden tuomat taudit aiheuttivat suurta tuhoa alkuperäisväestössä, joka oli suhtautunut ystävällisesti eurooppalaisiin.
1800-luvulla Hudson Bay Company etsi uutta toimipistettä Tyynenmeren rannikolta, ja sen työntekijä James Douglas asettui Vancouverinsaarelle 1842. Seuraavana vuonna saaren eteläkärkeen perustettiin Fort Victoria, josta kehittyi provinssin nykyinen pääkaupunki. Cariboon alueelta löydettiin 1860-luvulla kultaa, mikä aiheutti kultaryntäyksen ja Brittiläinen Kolumbia kasvoi räjähdysmäisesti. Brittiläinen Kolumbia siirtyi Hudson Bay Companyltä kruunulle 1870, ja siitä tuli provinssi 1871.
Provinssi koki toisen suuren kasvupyrähdyksen 1950-luvulla, kun kaupungistumisen myötä ihmisiä muutti suurimpiin asutuskeskuksiin. Alaskan tien oli lisännyt provinssin kauttakulkua, mutta uusi Trans-Kanadan valtatie mahdollisti hyvät liikenneyhteydet muualle Kanadaan.
