Etelä-Sudanin tasavalta, lyhyemmältä nimeltään Etelä-Sudan , on valtio Afrikassa. Se on maailman uusin itsenäinen valtio. Etelä-Sudan itsenäistyi 9. heinäkuuta 2011 Sudanista, joka samana päivänä tunnusti sen itsenäisyyden. Alueen itsenäisyydestä järjestettiin kansanäänestys 9.–15. tammikuuta 2011. Itsenäisyyttä kannatti 98,83 prosenttia äänestäjistä. Sudanin presidentti Omar al-Bashir hyväksyi äänestystuloksen, joten alue julistettiin itsenäiseksi.
Jo ennen itsenäistymistä aluetta hallitsi Sudanin kansanvapautusarmeija/liike (SPLA/SPLM), jolla oli oma hallitus ja omat asevoimat. Etelä-Sudanin itsenäistyttyä YK:n turvallisuusneuvosto päätti perustaa Etelä-Sudaniin rauhanturvaoperaation, johon lähetettiin 7 000 rauhanturvaajaa. Sissiliikettä ja aluetta johti pitkään John Garang, joka kuoli onnettomuudessa vuonna 2005. Häntä seurasi presidenttinä Salva Kiir Mayardit.
Väestö edustaa uskonnoltaan kansanuskontoja ja kristinuskoa. Maan virallinen kieli on englanti. Muut pääkielet ovat arabia ja juban arabia, joka on paikallinen pidgin-kieli. Maan suurin kaupunki ja pääkaupunki on Juba. Sudanin jakautuessa suurin osa sen tunnetuista öljyvaroista jäi etelän puolelle. Etelä-Sudan on presidenttijohtoinen tasavalta. Pääministerin virkaa ei ole.
Sudanin ensimmäinen sisällissota alkoi jo ennen Sudanin itsenäistymistä (1955) ja jatkui vuoteen 1972 asti. Ennen itsenäistymistä Etelä-Sudanille oli luvattu, että maasta tehtäisiin liittovaltio, mutta britit jättivät vallan pohjoisen käsiin. Pettyneet etelän sotilasjoukot nousivat kapinaan. Toinen sisällissota alkoi pohjoisen arabien ja etelän ei-arabilaisen väestön välillä vuonna 1983 etelän arabilaistamis- ja islamilaistamisohjelmia vastaan. Etelän joukkoja kouluttivat muun muassa Etiopiassa kuubalaiset.
Etelä-Sudanissa on kärsitty ajoittain nälänhädistä. Vuonna 1988 nälkä tappoi 250 000 ihmistä Gharb Bahr al-Ghazalissa. Uusi nälänhätä syntyi vuonna 1998.
Sudanin parlamentissa hyväksyttiin joulukuussa 2009 alueen itsenäisyydestä järjestettävän kansanäänestyksen ehdot, joiden mukaan itsenäistyminen toteutuu, jos puolet äänestäjistä sitä kannattaa, mutta äänestysprosentin oli oltava vähintään 60 ja myös alueelta muuttaneiden oli saatava äänestää vaalissa. SPLM ei hyväksynyt ehtoja, vaan marssi ennen niiden hyväksymistä parlamentista.
Huhtikuun 2010 vaalien jälkeen kenraali George Athor Deng Dut nousi joukkoineen kapinaan Jonglein osavaltiossa häviämiensä vaalien jälkeen ja syytti viranomaisia vaalituloksen väärentämisestä istuvan kuvernöörin hyväksi. Itsenäisyydestä järjestettävän kansanäänestyksen vuoksi presidentti Salva Kiir Mayardit armahti kenraalin ja hänen tukijansa lokakuussa 2010. Helmikuussa 2011 taistelut jatkuivat. 12. maaliskuuta 2011 Athorin joukot hyökkäsivät Malakalin kaupunkiin öljyntuotantoalueelle. Etelä-Sudanin viranomaiset syyttivät pohjoista kapinallisten tukemisesta. 15. elokuuta 2011 Etelä-Sudan hyväksyttiin virallisesti Afrikan unionin jäseneksi.
Kesällä 2013 hallitsevan puolueen sisällä näkyi kiistoja, kun presidentti Salva Kiir (joka on dinka) erotti varamiehensä Riek Macharin, joka kuuluu toiseksi suurimpaan etniseen ryhmään nuereihin. Vuoden loppupuolella YK varoitti kytevästä sisällissodasta dinkojen ja nuerien välillä. Tuhannet ihmiset hakivat turvaa YK:n tukikohdista.
Vuoden 2013 lopulla taistelut hallituksen ja kapinallisten välillä olivat kehittymässä täysimittaiseksi sisällissodaksi. Avustusjärjestöjen arvioiden mukaan tuhansia on saanut surmansa. YK lähetti lisää joukkoja alueelle.
