Kartta - Länsimuuri (Western Wall)

Ilmakuva Temppelivuoresta, Länsimuuri keskellä vasemmalla. Länsimuuri (, Kotel,, Hā'iṭ al-Burāq), joka tunnetaan myös nimellä Itkumuuri eli Valitusmuuri, on vanha kalkkikivinen muuri Temppelivuoren länsilaidalla Jerusalemissa. Tavallisesti Länsimuuriksi eli Itkumuuriksi nimitetty muuri on vain pieni osa paljon pidemmästä muurista, jota myös kokonai­suu­des­saan sanotaan Länsimuuriksi. Muurin rakennutti Herodes Suuri vähän ennen ajan­laskun alkua osana Jerusalemin toisen temppelin laajennus­töitä. Luonnostaan jyrkkärinteinen Temppelivuori laajennettiin suureksi suora­kulmaiseksi tasanteeksi jotta saataisiin lisätilaa varsinaiselle temppelille ja sen lisä­rakennuksille. Muurin uskotaan olevan temppelin ainoa säilynyt osa. Nykyään se muodostaa rajan Temppeli­vuoren ja Jerusalemin juutalaiskorttelin välillä.

Länsimuuri liittyy Temppelivuoreen, ja sitä pitävät pyhänä paikkana sekä juutalaiset että nykyään myös muslimit. Kun itse Temppelivuori on muslimien hallussa, Länsimuuri on pyhin paikka, jossa juutalaiset voivat rukoilla. Juutalaisille kaikkein pyhin paikka ei kuitenkaan ole itse muuri vaan sen takana oleva temppelialue.

Muuri on ollut juutalaisten rukous- ja pyhiinvaelluspaikkana jo vuosisatojen ajan. Nimi Itkumuuri johtuu siitä, että hurskaat juutalaiset surevat sen luona temppelin hävitystä ääneen valittaen. Varhaisimmat tiedot Länsimuurista kulttipaikkana ovat 1100-luvulta, toisten tietojen mukaan 1500-luvulta. Aikaisemmin, kun pääsy kaupunkiin oli juutalaisilta kielletty, he kokoontuivat Öljymäelle ja Kidronin laaksoon valittamaan temppelin tuhoa. Suunnilleen 1800-luvun puolivälistä lähtien monet juutalaiset yrittivät tuloksetta hankkia oikeuksia muuriin ja sen lähellä oleviin alueisiin. Kun sionistinen liike nousi 1900-luvun alussa, muurista tuli juutalaisten ja muslimien välinen kiistan aihe, sillä jälkimmäiset olivat huolissaan siitä, että muuria voitaisiin käyttää tukemaan juutalaisten vaatimuksia Temppelivuoreen ja siten Jerusalemiin. Muurin luona puhkesi väkivaltaisuuksia, vakavimmat vuonna 1929. Israelin itsenäisyyssodan jälkeen Jerusalemin itäosa, johon sisältyi myös vanhakaupunki kokonaisuudessaan, joutui Jordanian hallintaan. Jordania karkotti juutalaiset Jerusalemin vanhasta kaupungista, myös juutalaiskorttelista. Juutalaisilla ei seuraavien 19 vuoden aikana ollut sinne pääsyä, minkä vuoksi he eivät myöskään voineet rukoilla Länsimuurilla. Tämä kausi päättyi kuuden päivän sodan aikana 10. kesäkuuta 1967, jolloin Israel valloitti Jerusalemin vanhan kaupungin. Kolme päivää valtauksen jälkeen israelilaiset purkivat muurin välittömässä läheisyydessä sijainneen marokkolaiskorttelin voidakseen rakentaa sen edustalle nykyisen laajuisen Länsimuurin aukion. Aukiosta on tullut Israelin kansallisten seremonioiden päänäyttämö.

Varhaisissa juutalaisissa lähteissä puhutaan "Temppelin läntisestä muurista", mutta on epävarmaa, tarkoitetaanko sillä nykyistä Länsimuuria vai itse temppelin länsipuolista seinää. Ensimmäisenä hepreankielistä termiä ha-kotel ha ma'aravi, 'Länsimuuri' käytti nykyisin näkyvästä muurista 1000-luvulla runoilija Ahimaaz bel Paltiel. Nykyisin israelilaiset nimittävät sitä tavallisimmin lyhyesti "Muuriksi", jolloin tarkoite on yleensä selvä, sillä tätä heprean sanaa kotel käytetään muutoin vain eräissä idiomeissa; tavanomainen muuria tarkoittava sana on kir.

Nimi Itkumuuri erikielisine käännöksineen (esimerkiksi) johtuu juutalaisten tavasta surra muurin edessä temppelin tuhoa. Tämä käytäntö vakiintui viimeistään 1100-luvulla.

Nimi on käännös paikan arabialaisesta nimestä el-Mabka, 'Itkupaikka'. Englanninkielisessä kirjallisuudessa paikkaa sanottiin Valituspaikaksi 1800-luvulta lähtien, nimi Valitusmuuri yleistyi mandaattivallan aikana 1920-luvulla. Nimi on yhä laajalti tunnettu, mutta juutalaiset itse eivät ole juuri käyttäneet sitä enää sen jälkeen, kun Israel vuoden 1967 kuuden päivän sodassa valtasi Jerusalemin vanhankaupungin ja Länsimuurin aukiosta tuli pikemminkin juhla- kuin valituspaikka.

Länsimuurin saama entistä suurempi huomio 1800-luvulla johti myös islamilaisen perimätiedon korjaamiseen. Perimätiedon mukaan Muhammed taivasmatkallaan oli laskeutunut ratsailta Temppelivuoren itämuurilla, etelämuurilla tai kaikkein varmimmin sen lounaiskulmassa. Kun länsimuurilla alettiin 1800-luvun lopulla nähdä yhä enemmän juutalaisia rukoilemassa, muslimit päätyivät siihen, että myös Muhammed oli laskeutunut siivekkään ratsunsa Buraqin kyydistä juuri länsimuurilla. Paikka sai näin arabiankieliseksi nimekseen al-Buraqin muuri.

Carl Sandreczki, joka Charles William Wilsonin toimeksiannosta sai vuonna 1865 tehtäväkseen laatia luettelon paikannimistä, mainitsi, että Länsimuurille johtava katu ja osa muurin vieressä sen suuntaisesti kulkevastakin kadusta oli nimetään Hosh al Buràk, missä Hosh tarkoittaa pihaa tai aitausta. Vuonna 1866 preussilainen konsuli ja orientalisti Georg Rosen mainitsi, että arabit kutsuivat koko muurin edustaa juutalaisten valituspaikalla, Abu Su'udilta etelässä aina Mechkemehille (sharia-tuomioistuin paikalle) saakka pohjoisessa nimellä Obrâk. Hän selitti myös, ettei Obrâk ei ole väännös sanasta Ibri, joka tarkoittaa heprealaisia, vaikka niin oli aikaisemmin väitetty, vaan nykyarabialainen ääntämys sanasta Bōrâk, Muhammadin ratsun nimestä.

Nimi Hosh al Buraq esiintyy Wilsonin vuoden 1865 tutkimukseen liittyvissä kartoissa, niiden myöhemmissä painoksissa vuosilta 1876 ja 1900 ja useissa 1900-luvun alkupuolella laadituissa kartoissa. Vuodesta 1922 lähtien se oli Pro-Jerusalem Councilin virallisesti vahvistama kadunnimi.