Kartta - Pakila

Pakila on Pohjois-Helsingissä, noin yhdeksän kilometrin päässä keskustasta sijaitseva pientalovaltainen kaupunginosa. Alueella asui 10 730 henkeä vuoden 2018 alussa.

Pakilan osa-alueet ovat Länsi-Pakila ja Itä-Pakila, joita erottaa toisistaan Tuusulanväylä. Suomen vilkasliikenteisin tie Kehä I kulkee Pakilan halki jakaen sen suunnilleen yhtä suureen etelä- ja pohjoisosaan.

Pakila on vanhaa maanviljely- ja asuinaluetta. Se oli aiemmin Helsingin pitäjään kuulunut kylä. Kylän nimi Baggböle on ollut käytössä jo 1400-luvulla. Se johtuu ilmeisesti henkilön lisänimestä Bagge. Sana merkitsee alkujaan paksua ja kömpelöä. Suomenkielisenä mukaelmana tuli 1900-luvun alussa käyttöön ensin Pakinkylä, myöhemmin Pakila, joka virallistettiin 1946. Kaupunginosan nimeksi Pakila vahvistettiin 1959; samalla alue jaettiin Länsi- ja Itä-Pakilaksi.

Pakilassa oli 1700-luvun isojaossa neljä taloa: Erikas, Murmästars, Lantmästars ja Prästbacka. Näistä muodostettiin myöhemmin Björkbacka, Nystyga ja Mellangård. Vielä 1800-luvulla Pakila oli täysin ruotsinkielinen. Asukkaita oli tuolloin nelisenkymmentä.

1800-luvun loppupuolella alueelle perustettiin huvilayhteisö. Suomenkielisten asukkaiden osuus kasvoi vähitellen. Pakilan asukasluku kasvoi huvila-asutuksen ja työväen asutuksen myötä 1800-luvun lopusta lähtien. Kun asukasluku vuonna 1900 oli vain 118, vuonna 1920 se oli jo 1 279. Helsingin pitäjään kuulunut Pakinkylä oli vuonna 1920 yksi harvoja enemmistöltään suomenkielisiä kyliä.

Pakila kehittyi Helsingin esikaupungiksi 1900-luvun alussa. Sen historia on Helsingin kaupunginosaksi varsin pitkä ja suhteellisen dramaattinen. Vaikka väestörakenne nykyään on hyvin keskiluokkainen, tilanne ei aina ole ollut samanlainen. Köyhän työväestön osuus Pakilan asukkaista oli aiemmin merkittävä. Työväestön asutus Pakilaan syntyi 1900-luvun alussa osuuskuntamuotoisena: osuuskunnat Elo, Lepola ja Alku ostivat maata Pakinkylän talollisilta. Vuonna 1908 Helsingin pitäjään kuulunut Pakila muodostettiin taajaväkiseksi yhdyskunnaksi.

Rakentaminen jatkui varsin vapaana vuoden 1932 asemakaavalakiin saakka. Rakentamisen yleisilmettä yhtenäistettiin kaupungin käyttöön ottamilla tyyppipiirustuksilla.

Pakila liitettiin Helsinkiin Helsingin suuressa kuntaliitoksessa 1946.