Kartta - Pietari (kaupunki) (Sankt-Peterburg)

Pietari (, puhekielessä, vuosina 1914–1924 Petrograd ja 1924–1991 Leningrad) on noin 5,3 miljoonan asukkaan suurkaupunki Venäjällä. Pietari on Venäjän toiseksi suurin ja Euroopan neljänneksi suurin kaupunki. Se sijaitsee Suomenlahden pohjukassa Nevan suistossa, osittain Karjalankannaksen kaakkoisosassa ja suiston saarissa, ollen maansa tärkein Itämeren satamakaupunki.

Pietarin perusti tsaari Pietari Suuri vuonna 1703 hallintopaikakseen. Se on rakennettu suomalaisheimojen ikivanhan kauppapaikan Nevanlinnan paikalle ja tunnetaan nykyään Venäjän "pohjoisena pääkaupunkina" (Северная столица, Severnaja Stolitsa). Pietari toimi Venäjän keisarikunnan olemassaolon ajan maan pääkaupunkina, kunnes bolsevikkivallankaappauksen synnyttämä neuvostovalta siirsi hallintonsa Moskovaan maaliskuussa 1918.

Maailman pohjoisimpana miljoonakaupunkina Pietari on merkittävä talouselämän, hallinnon, koulutuksen ja kulttuurin keskus. Siellä sijaitsevat monien maiden diplomaattisten edustustojen lisäksi useat venäläisvallan omat instituutiot, kuten perustuslakituomioistuin ja Venäjän kansalliskirjasto. Kaupungin historiallinen keskusta ja linnoituskaupunki Kronstadt kuuluvat Unescon maailmanperintöluetteloon.

Pietari on Venäjän Luoteisen federaatiopiirin keskuskaupunki ja ympärillään sijaitsevan Leningradin alueen hallintopaikka mutta ei itse kuulu nimeään kantavaan liittovaltiosubjektiin vaan muodostaa erillisen liittovaltiokaupungin. Tämä merkitsee sitä, että pääkaupunki Moskovan ja kiistellyn Sevastopolin ohella Pietari on ainoa suoraan keskushallinnon – käytännössä Venäjän valkoisen talon – alainen kaupunki. Pietarin kaupunginhallinnolla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin liittovaltioon kuuluvilla tasavalloilla ja muilla autonomisilla alueilla.

Novgorodin ruhtinas Aleksanteri Nevski kukisti ruotsalaiset lähellä Nevan suuta vuonna 1240. Nevan suistossa oli 1300-luvulla ruotsalainen linnoitus Maankruunu, jonka kuitenkin Novgorod nopeasti hävitti. Stolbovan rauhassa vuonna 1617 alue siirtyi Ruotsille, ja Kustaa II Aadolf perusti sen suistoon Nevanlinnan, joka sai kaupunkioikeudet vuonna 1642. Kaupungissa oli Kaarle IX:n vuonna 1611 rakennuttama linnoitus Nyenskans. Alkuaankin suomensukuisten heimojen (vatjalaisten ja inkerikkojen) asuttamalle Inkerin alueelle suuntautui voimakas muuttovirta Savon ja Äyräpään kihlakunnista. Toisaalta alkuperäistä ortodoksiväestöä pakeni voittomaalta Venäjän puolelle erityisesti ruptuurisodan (vuosina 1656–1658) ja ruotsalaisten jyrkän uskontopolitiikan seurauksena. Vuoteen 1675 mennessä Suomenlahden ja Laatokan välinen Karjalankannas sekä sen eteläpuoliset alueet luterilaistuivat ja suomalaistuivat niin merkittävästi, että Nevanlinnan ympäristön maalaisasutus koostui suurimmaksi osaksi inkeriläisistä.