Kartta - Saint Vincent ja Grenadiinit (Saint Vincent and the Grenadines)

Saint Vincent ja Grenadiinit on pieni saarivaltio Karibianmerellä. Se kuuluu Yhdistyneen kuningaskunnan johtamaan Kansainyhteisöön. Rehevän ja vuoristoisen pääsaaren lisäksi se muodostuu rikkaiden lomailijoiden suosimista korallisaarista. Banaanit olivat varsinkin aiemmin talouden perusta.

Valtion noin 104 000 asukkaasta 95 prosenttia asuu Saint Vincentin saarella. Yli 80 prosenttia on afrikkalaista alkuperää, sillä maata hallinneet siirtomaaisännät pakkosiirsivät alkuperäisväestön muualle ja toivat tilalle orjia Afrikasta työskentelemään plantaaseilla. Maatalous on ollut aina tärkeä elinkeino, joten tulivuorenpurkaukset ja hurrikaanit ovat olleet tuhoisia taloudelle.

Karibit tulivat saarille 1300-luvulla ja valloittivat ne paikallisilta arawak-intiaaneilta. Kristoffer Kolumbuksen uskottiin vierailleen Saint Vincentillä 22. tammikuuta 1498, mutta Kolumbus oli todellisuudessa vielä Espanjassa tuolloin. Kolumbuksen vierailusta saarella ei ole todisteita. Karibit hallitsivat alueen saaria 1700-luvulle asti ja estivät eurooppalaisten asettautumisen niille. Saint Vincentiin tuli kuitenkin karanneita tai haaksirikkoutuneita afrikkalaisia orjia, ja heidän ja karibien jälkeläisistä syntyi uusi kansa, ”mustat karibit” eli garifunat.

Ranskalaiset perustivat saarille vuodesta 1719 plantaaseja, joilla he kasvattivat orjatyövoiman avulla kahvia, tupakkaa, indigoa, puuvillaa ja sokeriruokoa. Maailmanpolitiikan vaiheiden mukaan siirtomaaisännyys vaihtui ranskalaisilta briteille ja takaisin, mutta lopulta saaret vakiintuivat brittien siirtomaaksi 1783. Alkuperäisasukkaat siirrettiin reservaattiin Roatánin saarelle ja tilalle tuotiin orjia Afrikasta. Myöhemmin orjuuden kieltämisen jälkeen työväkeä plantaaseille haettiin Aasiasta.

Saint Vincentin talous ajautui lamaan, kun 1800-luvun toisella puoliskolla sokerin hinta putosi. Maatalouden olosuhteita vaikeuttivat vuoden 1898 hurrikaani ja Soufrièren purkautuminen vuonna 1902. Sokeriteollisuus loppuikin 1900-luvun alussa, ja arrowjuuresta ja länsi-intianpuuvillasta tuli tärkeimmät viljelykasvit, kunnes banaani otti niiden paikan 1950-luvulla.

Kruununsiirtomaajärjestelmää alettiin purkaa 1900-luvulla. Parlamentti perustettiin vuonna 1925, mutta sillä ei ollut juurikaan vaikutusvaltaa. Yleinen äänioikeus hyväksyttiin vuonna 1951. Länsi-Intian federaatioon Saint Vincent kuului 1958–1962. Itsehallinnon se sai vuonna 1967, ja siitä tuli itsenäinen valtio ja Kansainyhteisön jäsen vuonna 1979.

Ensimmäinen pääministeri oli keskustavasemmistolaisen SVLP-puolueen Milton Cato, joka oli käynyt voimakasta kampanjaa itsenäistymisen puolesta. Tuore hallitus kohtasi heti hankaluuksia: rastafarit nousivat aseelliseen kapinaan Bumba Charlesin johdolla, ja 1980-luvun alussa oli muita hallituksenvastaisia protesteja. Maan taloutta heikensivät 1980-luvun alussa Soufrièren vuoden 1979 purkaus, vuoden 1980 hurrikaani Allen ja Yhdysvaltain taantuma sekä Englannin punnan heikkeneminen.

Vuonna 1984 jouduttiin järjestämään ylimääräiset vaalit. Niissä valtaan nousi keskustaoikeistolainen NDP-puolue, jonka puheenjohtaja James Mitchell toimi pääministerinä neljä kautta vuoteen 2000 asti. Vuosina 2000 ja 2001 oli hallituksen vastaisia protesteja, ja oppositiojohtaja Ralph Gonsalves nousi pääministeriksi ennenaikaisilla vaaleilla. Vuonna 2005 hänen johtamansa työväenpuolue uusi voittonsa. Vuonna 2009 järjestettiin kansanäänestys tasavallaksi siirtymisestä, mutta äänestäjät hylkäsivät ehdotuksen.