Kartta - Suomi (Republic of Finland)

Suomen lippu

Suomen tasavalta eli Suomi on Pohjoismaihin kuuluva valtio Pohjois-Euroopassa Itämeren rannalla. Se rajautuu idässä Venäjään ja siihen kuuluvaan Karjalan tasavaltaan, pohjoisessa Norjaan ja lännessä Ruotsiin. Etelässä lähin naapurimaa on Viro Suomenlahden eteläpuolella. Suomen pääkaupunki ja suurin kaupunki on Helsinki.

Köppenin ilmastoluokituksessa Suomi kuuluu lumi- ja metsäilmaston kostea- ja kylmätalviseen tyyppiin. Kasvillisuusvyöhykkeistä Suomi kuuluu pääosin pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen.

Suomi on verraten harvaan asuttu maa, ja sen 5,5 miljoonaa asukasta keskittyvät pääosin maan etelä- ja keskiosiin. Suomen perustuslaki määrittelee kansalliskieliksi suomen ja ruotsin. Vuoden 2018 lopussa suomen puhujia oli väestöstä 87,6 prosenttia ja ruotsinkielisiä 5,2 prosenttia. Muiden kielten puhujien osuus väestöstä oli 7,1 prosenttia.

korkea bruttokansantuote henkeä kohden]]. Suomi on sijoittunut korkealle useissa kansainvälisissä vertailuissa, mukaan lukien koulutus, taloudellinen kilpailukyky, kansalaisvapaudet, elämänlaatu ja inhimillinen kehitys.

Nimen Suomi etymologiasta ei ole täyttä varmuutta. Se on ollut alun perin Suomenlahden ympäristöä ja sittemmin lähinnä Varsinais-Suomea koskeva nimitys ja laajentunut myöhemmin tarkoittamaan koko maata. Sana on selitetty lainasanaksi ja sen yhdeksi mahdolliseksi lähteeksi on esitetty kantabaltin maata (merkityksessä ’seutu’, ’alue’, ’valtapiiri’) tarkoittavaa sanaa žemē. Toisen selityksen mukaan sana olisi lainattu indoeurooppalaisesta ihmistä tarkoittavasta sanasta (merkityksessä ’väki’, ’kansa’).

Vanhin säilynyt maininta sanasta Suomi on vuosien 741–829 välillä kirjoitetuissa Frankkien valtakunnan annaaleissa. Niissä mainitaan vuoden 811 kohdalla erään rauhansopimuksen yhteydessä Suomi-niminen henkilö. Nykyään nimen Suomi vastineita käytetään itämerensuomalaisten kielten lisäksi saamelaiskielissä, latviassa, liettuassa ja gaelissa.

Valtaosa maailman kielistä käyttää Suomesta nimitystä Finland, joka juontaa juurensa latinankieliseen termiin fenni. Ensimmäisen kerran nimitystä tiedetään käytetyn roomalaisen historioitsija Tacituksen teoksessa Germania vuonna 98. Latinaan nimitys on mahdollisesti lainattu germaanisista kielistä. Yksi vanhimmista säilyneistä vieraskielisistä maininnoista Finlandista on riimukivessä U 528, joka on ajoitettu 1030-luvulle.