Yhdistynyt arabitasavalta (arabiaksi:الجمهورية العربية المتحدة al-Jumhūriyya al-ʿarabiyya al-muttaḥida) oli Egyptin ja Syyrian tasavaltojen muodostama liittovaltio, joka oli olemassa vuosina 1958–1961. Liittovaltio hajosi Syyriassa tapahtuneeseen sotilasvallankaappaukseen, mutta silti Egypti käytti itsestään Yhdistyneen arabitasavallan nimeä aina vuoteen 1971. Sana "arabitasavalta" sisältyy tänäkin päivänä Egyptin ja Syyrian virallisiin nimiin.
1. helmikuuta 1958 otettiin ensimmäiset askeleet kohti ensimmäistä panarabialaista valtiota, kun syyrialaiset poliitikot ja sotilashenkilöt ehdottivat Egyptin presidentille Gamal Abdel Nasserille näiden kahden valtion yhdistämistä. Nämä kaksi valtiota muodostaisivat alun yhdelle suurelle Panarabialle, johon muutkin arabivaltiot liittyisivät. Panarabialaisuudella oli suurta kannatusta Syyriassa, jossa arabinationalistit olivat Syyrian itsenäistymisestä 1943 lähtien tavoitelleet vanhaa Suur-Syyriaa tai suurta yhteistä arabien muodostamaa arabitasavaltaa. Syy siihen, minkä takia syyrialaiset halusivat yhteen Nasserin Egyptin kanssa, oli se, että Nasser oli vuoden 1956 Suezin kriisin jälkeen koko arabimaailman suuri sankari.
Tuon hetken reaalipoliittiset syyt olivat kuitenkin tärkeimmät. Khalid Bakdashin johtaman Syyrian kommunistisen puolueen kasvava valta huoletti muita poliittisia ja sosiaalisia ryhmiä Syyriassa. Samoin Syyrian Baath-puolue kärsi sisäisestä kriisistä, josta poispääsyyn puolueen lupaavat jäsenet olivat halukkaita löytämään keinon. Syyrialla oli ollut demokraattinen hallitus Adib al-Šišaklin sotilasjuntan kaatamisesta 1954 lähtien ja yhteiskunnasta nousevat paineet arabien yhtenäisyyteen näkyi parlamentin koostumuksesta. Tämä vahva yhteiskunnan panarabialainen henki pakotti kommunistisen puolueen ja Muslimiveljeskunnan hyväksymään liittovaltion huolimatta siitä, että kummatkin puolueet olivat joutuneet Egyptissä Nasserin tukahduttamiskeinojen kohteiksi. Lisäksi Syyrian eliitti toivoi löytävänsä Egyptistä uusia markkinoita.
