Liettuan kieli
Puhuttua liettuaa Liettua (omakielinen nimi: lietuvių kalba) on balttilainen kieli, ja se kuuluu indoeurooppalaiseen kielikuntaan. Sen sukukieliä ovat latvia ja sammunut muinaispreussi.
Liettuassa kielen puhujia on noin 3 miljoonaa (80 % väestöstä), Liettuan ulkopuolella noin miljoona (merkittäviä vähemmistöjä mm. Norjassa, Saksassa, Yhdysvalloissa ja Venäjällä). Se on Liettuan virallinen kieli. Puolassa liettualla on virallinen vähemmistökielen asema. Lisäksi se on yksi Euroopan unionin virallisista kielistä.
Kielessä on kaksi päämurretta, yläliettualainen murre (aukštaičių tarmė) ja alaliettualainen murre (žemaičių tarmė). Murre-ero saattaa vaikeuttaa keskinäistä ymmärtämistä.
Liettuassa kielen puhujia on noin 3 miljoonaa (80 % väestöstä), Liettuan ulkopuolella noin miljoona (merkittäviä vähemmistöjä mm. Norjassa, Saksassa, Yhdysvalloissa ja Venäjällä). Se on Liettuan virallinen kieli. Puolassa liettualla on virallinen vähemmistökielen asema. Lisäksi se on yksi Euroopan unionin virallisista kielistä.
Kielessä on kaksi päämurretta, yläliettualainen murre (aukštaičių tarmė) ja alaliettualainen murre (žemaičių tarmė). Murre-ero saattaa vaikeuttaa keskinäistä ymmärtämistä.
Maa (alue)
-
Latvia
Latvia on alavaa, kalkkipitoista moreenimaata. Sen pinta-alasta neljännes on metsää, ja kalkkipitoinen maaperä suosii näyttäviä kasveja kuten kämmeköitä. Nykyisen Latvian muodostavat Liivinmaa ja Kuurinmaa ovat olleet vuosisatojen varrella kalparitarien, Puolan, Ruotsin, Saksan, Venäjän ja Neuvostoliiton vallan alla. Latvian ensimmäinen itsenäisyyskausi oli vuosina 1918–1940 ja toinen alkoi vuonna 1991. Neuvostokauden jälkeen talouden toipuminen alkoi vauhdikkaasti 2000-luvulla, mutta vuonna 2008 alkanut kansainvälinen lama koetteli maata ankarasti. -
Liettuan sosialistinen neuvostotasavalta
Saksan keisarikunta hävisi ensimmäisen maailmansodan ja allekirjoitti Compiègnen aselevon 11. marraskuuta 1918. Saksan armeija alkoi vetäytyä entisen Ober Ostin alueilta. Kaksi päivää myöhemmin Neuvosto-Venäjän johto luopui Brest-Litovskin rauhasta, jossa oli vahvistettu Liettuan itsenäisyys. Neuvosto-Venäjä aloitti offensiivin länteen Viroa, Latviaa, Liettuaa, Puolaa ja Ukrainaa vastaan tarkoituksena aloittaa maailmanvallankumous ja korvata itsenäiset kansalliset liikkeet neuvostotasavalloilla. Puna-armeija seurasi Saksan armeijan vetäytyviä sotilaita ja saapui Liettuaan joulukuun lopulla 1918.