Norjan kieli
Norjan kieli on Norjan kuningaskunnan virallinen kieli, joka kuuluu kansankielisessä muodossaan skandinaavisten kielten läntiseen haaraan. Norjassa ei ole yhtä yhtenäistä kirjakieltä, vaan kaksi virallista kielimuotoa, kirjanorja eli bokmål ja uusnorja eli nynorsk. Kielimuodot ovat alkuperältään varsin erilaisia ja eroavat selvästi toisistaan. Niiden kannattajien välillä on esiintynyt aika ajoin katkeriakin kieliriitoja. Yhteensä norjan puhujia on 4,7 miljoonaa, joista 4,6 miljoonaa Norjassa.
Norja luokitellaan historiallisista syistä länsiskandinaaviseksi kieleksi yhdessä islannin ja Färsaarilla puhuttavan fäärin kielen kanssa, jotka muistuttavat muinaisnorjaa, mutta nykyinen norjan kieli poikkeaa kaikissa muodoissaan merkittävästi näistä. Norjan kielessä on sanastossa ja syntaksissa sekä itä- että länsiskandinaavisia piirteitä; uusnorja on länsiskandinaavinen ja kirjanorja itäskandinaavinen muoto. Varsinkin kirjanorja muistuttaa huomattavasti enemmän tanskaa ja ruotsia, jotka karkeasti sanoen muodostavat skandinaavisten kielten itäryhmän. Silmiinpistävin ero on, että norjassa, fäärissä ja islannissa ovat säilyneet alkuperäiset germaaniset diftongit, jotka ruotsissa ja tanskassa joitakin Suomessa puhuttavia ruotsalaismurteita lukuun ottamatta ovat muuttuneet pitkiksi vokaaleiksi:, norj. stein, ja - ’kivi’.
Norja luokitellaan historiallisista syistä länsiskandinaaviseksi kieleksi yhdessä islannin ja Färsaarilla puhuttavan fäärin kielen kanssa, jotka muistuttavat muinaisnorjaa, mutta nykyinen norjan kieli poikkeaa kaikissa muodoissaan merkittävästi näistä. Norjan kielessä on sanastossa ja syntaksissa sekä itä- että länsiskandinaavisia piirteitä; uusnorja on länsiskandinaavinen ja kirjanorja itäskandinaavinen muoto. Varsinkin kirjanorja muistuttaa huomattavasti enemmän tanskaa ja ruotsia, jotka karkeasti sanoen muodostavat skandinaavisten kielten itäryhmän. Silmiinpistävin ero on, että norjassa, fäärissä ja islannissa ovat säilyneet alkuperäiset germaaniset diftongit, jotka ruotsissa ja tanskassa joitakin Suomessa puhuttavia ruotsalaismurteita lukuun ottamatta ovat muuttuneet pitkiksi vokaaleiksi:, norj. stein, ja - ’kivi’.
Maa (alue)
-
Huippuvuoret ja Jan MayenHuippuvuoret ja Jan Mayen eli Huippuvuoret-Jan Mayen on kansainvälisen ISO 3166 -standardin määrittelemä Norjan valtion osa, jota tilastointitarkoituksissa käsitellään joskus muusta Norjasta erillisenä yksikkönä. Se koostuu kahdesta, hallinnollisesti täysin toisistaan riippumattomasta ja hallinnolliselta asemaltaan erilaisesta osasta, jotka sijaitsevat noin tuhannen kilometrin etäisyydellä toisistaan Atlantin valtameressä:
* Huippuvuoret (mukaan lukien Karhusaari) -
Islanti
Islanti on saarivaltio Atlantin valtameren pohjoisosassa, välittömästi pohjoisen napapiirin eteläpuolella. Islannin väkiluku on 376 000 asukasta ja pinta-ala 103 000 neliökilometriä. Se on väkiluvultaan ja asukastiheydeltään selvästi pienin Pohjoismaa. Maan pääkaupunki on Reykjavík, jossa asuu noin kolmannes Islannin väestöstä. Se on maailman pohjoisin itsenäisen valtion pääkaupunki.
Islannissa on aktiivista vulkaanista toimintaa: geysireitä, kuumia lähteitä ja toistuvia tulivuorenpurkauksia. Luonto on karu ja omaleimainen. Golfvirta pitää ilmaston leutona ympäri vuoden. -
Norja
Norjan kuningaskunta (kirjanorjaksi Kongeriket Norge,, pohjoissaameksi Norgga gonagasriika) eli Norja on perustuslaillinen monarkia Pohjois-Euroopassa.
Maa kuuluu Pohjoismaihin ja Skandinaviaan. Se on Ruotsin länsi- ja Suomen pohjoisnaapuri, ja sillä on yhteistä rajaa myös Venäjän kanssa. Pinta-alaltaan varsinainen Norja (manneralue lähisaarineen) on kolmanneksi suurin Pohjoismaa. Väestöltään Norja on Pohjoismaista neljänneksi suurin. Norjalle kuuluu myös Huippuvuoret ja muita merentakaisia alueita. Vuonot ja vuoret ovat Norjan maiseman keskeisiä elementtejä. Maan pääkaupunki ja suurin kaupunki on Oslo.