Ruotsin kieli
Ruotsi on indoeurooppalaisten kielten germaanisen haaran skandinaaviseen eli pohjoisgermaaniseen ryhmään kuuluva kieli. Sillä on noin 8,3 miljoonaa äidinkielistä puhujaa eri maissa, joista noin 7,9 miljoonaa Ruotsissa. Ruotsin kielilain (Språklag 2009:600 ) mukaan ruotsi on maan pääkieli, ja sitä käytetään tuomioistuimissa ja julkishallinnossa. Ruotsi on yksi Euroopan unionin sekä Pohjoismaiden neuvoston virallisista kielistä. Suomessa ruotsi on toinen kansalliskielistä: vuonna 2016 sitä puhui äidinkielenään 289 540 henkilöä, eli 5,3 prosenttia Suomen väestöstä. Ruotsinkielisten osuus Suomen väestöstä on 1900-luvulla huomattavasti laskenut; vielä 1880-luvulla se oli 14 %.
Ruotsin läheisimmät sukulaiskielet ovat muut pohjoisgermaaniset eli skandinaaviset kielet tanska, norja, islanti ja fääri. Yhdessä tanskan sekä kirjanorjan eli bokmålin kanssa ruotsi muodostaa skandinaavisten kielten itäisen ryhmän. Ruotsille – ja yleensä skandinaavisille kielille – ovat ominaisia sananloppuiset määräiset artikkelit (epämääräinen: ett ord; määräinen: ordet). Kieliopillisia sukuja on kirjakielessä kaksi: neutri (ruots. neutrum) sekä epäneutri (ruots. utrum), niin sanottu yhteinen suku, joksi maskuliini ja feminiini ovat sulautuneet. Neutrin epämääräinen artikkeli on ett, ei-neutrin en, ja vastaavasti neutrin määräiset muodot loppuvat t:hen ja ei-neutrin n:ään. Koska kielissä, joissa on erikseen maskuliini ja feminiini, ovat miehiä tarkoittavat sanat yleensä maskuliineja ja naisia tarkoittavat sanat feminiinejä, on ruotsin kielen yksinkertaistuminen johtanut siihen, että lähes kaikki ihmisiä tarkoittavat sanat kuuluvat yhteen sukuun. Poikkeuksia säännössä ovat esimerkiksi ett barn ’lapsi’ ja ett syskon ’sisarus’.
Riikinruotsia eli Ruotsissa puhuttavaa ruotsia puhuttaessa painollisella tavulla on laskeva tai nouseva korko (esimerkiksi áxel ’olkapää’, àxel ’akseli’). Suomenruotsin painotus on monotonisempi, lähes samanlainen kuin suomen kielen. Pohjois-Ruotsissa puhuttavilla ruotsin murteilla on jonkin verran samoja ominaisuuksia kuin suomenruotsilla.
Ruotsin ensimmäiset kirjalliset muistomerkit ovat riimukiviä keski- ja myöhäisrautakaudelta, jolloin skandinaaviset kielet olivat vielä saman kielen murteita. Lopullisesti ruotsin ja tanskan kielet erosivat toisistaan uskonpuhdistusten ja erillisten raamatunkäännösten myötä. Ehdotonta rajaa kielten välille ei kokonaan kuitenkaan vieläkään voi vetää – Skånessa eteläisimmässä Ruotsissa käytettävä kielenmuoto lasketaan Tanskan murremaantieteessä edelleen tanskan variantiksi. Nykyään ruotsin, norjan ja tanskan puhujat ymmärtävät toisiaan vaihtelevasti. Tanskalaisten ja ruotsalaisten on vaikea ymmärtää toisiaan, mutta norjan ymmärtäminen on kummankin kielen puhujille hieman helpompaa.
Ruotsia kirjoitetaan latinalaisin aakkosin. Aikaisemmin v:n ja w:n ero ei vaikuttanut ruotsin aakkosjärjestykseen, kuten ei yleensäkään pohjoismaisten kielten eikä suomen kielen, mutta vuoden 2006 painoksessa Svenska Akademiens ordlista alkoi erotella v- ja w-kirjaimet. Ruotsin kielen aakkoset ovat:
* pienaakkoset: a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z å ä ö
* suuraakkoset: A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z Å Ä Ö
Näistä Q, W ja Z ovat harvinaisia ja esiintyvät vain lainasanoissa ja erisnimissä. C esiintyy omakielisissä sanoissa vain ck-yhdistelmässä, joka äännetään etenkin suomenruotsissa suomen kk:n tavoin. Lainasanoissa se esiintyy yleisesti myös e:n, i:n ja y:n edellä s-äänteen merkkinä.
Ruotsin läheisimmät sukulaiskielet ovat muut pohjoisgermaaniset eli skandinaaviset kielet tanska, norja, islanti ja fääri. Yhdessä tanskan sekä kirjanorjan eli bokmålin kanssa ruotsi muodostaa skandinaavisten kielten itäisen ryhmän. Ruotsille – ja yleensä skandinaavisille kielille – ovat ominaisia sananloppuiset määräiset artikkelit (epämääräinen: ett ord; määräinen: ordet). Kieliopillisia sukuja on kirjakielessä kaksi: neutri (ruots. neutrum) sekä epäneutri (ruots. utrum), niin sanottu yhteinen suku, joksi maskuliini ja feminiini ovat sulautuneet. Neutrin epämääräinen artikkeli on ett, ei-neutrin en, ja vastaavasti neutrin määräiset muodot loppuvat t:hen ja ei-neutrin n:ään. Koska kielissä, joissa on erikseen maskuliini ja feminiini, ovat miehiä tarkoittavat sanat yleensä maskuliineja ja naisia tarkoittavat sanat feminiinejä, on ruotsin kielen yksinkertaistuminen johtanut siihen, että lähes kaikki ihmisiä tarkoittavat sanat kuuluvat yhteen sukuun. Poikkeuksia säännössä ovat esimerkiksi ett barn ’lapsi’ ja ett syskon ’sisarus’.
Riikinruotsia eli Ruotsissa puhuttavaa ruotsia puhuttaessa painollisella tavulla on laskeva tai nouseva korko (esimerkiksi áxel ’olkapää’, àxel ’akseli’). Suomenruotsin painotus on monotonisempi, lähes samanlainen kuin suomen kielen. Pohjois-Ruotsissa puhuttavilla ruotsin murteilla on jonkin verran samoja ominaisuuksia kuin suomenruotsilla.
Ruotsin ensimmäiset kirjalliset muistomerkit ovat riimukiviä keski- ja myöhäisrautakaudelta, jolloin skandinaaviset kielet olivat vielä saman kielen murteita. Lopullisesti ruotsin ja tanskan kielet erosivat toisistaan uskonpuhdistusten ja erillisten raamatunkäännösten myötä. Ehdotonta rajaa kielten välille ei kokonaan kuitenkaan vieläkään voi vetää – Skånessa eteläisimmässä Ruotsissa käytettävä kielenmuoto lasketaan Tanskan murremaantieteessä edelleen tanskan variantiksi. Nykyään ruotsin, norjan ja tanskan puhujat ymmärtävät toisiaan vaihtelevasti. Tanskalaisten ja ruotsalaisten on vaikea ymmärtää toisiaan, mutta norjan ymmärtäminen on kummankin kielen puhujille hieman helpompaa.
Ruotsia kirjoitetaan latinalaisin aakkosin. Aikaisemmin v:n ja w:n ero ei vaikuttanut ruotsin aakkosjärjestykseen, kuten ei yleensäkään pohjoismaisten kielten eikä suomen kielen, mutta vuoden 2006 painoksessa Svenska Akademiens ordlista alkoi erotella v- ja w-kirjaimet. Ruotsin kielen aakkoset ovat:
* pienaakkoset: a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z å ä ö
* suuraakkoset: A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z Å Ä Ö
Näistä Q, W ja Z ovat harvinaisia ja esiintyvät vain lainasanoissa ja erisnimissä. C esiintyy omakielisissä sanoissa vain ck-yhdistelmässä, joka äännetään etenkin suomenruotsissa suomen kk:n tavoin. Lainasanoissa se esiintyy yleisesti myös e:n, i:n ja y:n edellä s-äänteen merkkinä.
Maa (alue)
-
Ahvenanmaan maakunta
Ahvenanmaa on Itämerellä sijaitseva saariryhmä sekä Suomen historiallinen ja nykyinen maakunta, jolla on maakunnista ainoana oma itsehallinto. Ahvenanmaan muodollinen virkakieli on ruotsi, mutta sekä Suomen perustuslain että Ahvenanmaan itsehallintolain nojalla suomenkielisellä on täysin vastaavanlainen oikeus käyttää omassa asiassaan Ahvenanmaan viranomaisessa suomen kieltä kuin ruotsinkielisellä on oikeus käyttää omaa kieltään Manner-Suomen alueella. Väestöstä 88 prosenttia puhuu äidinkielenään ruotsia ja noin 5 prosenttia on suomenkielisiä. Muunkielisiä asukkaita on yhteensä noin seitsemän prosenttia. Ahvenanmaa on sekä väkiluvultaan (0 henkeä ) että maapinta-alaltaan Suomen pienin maakunta mutta on kuitenkin väestötiheydeltään (19 as./km²) maakuntien mediaanissa.
Maakunta sai eduskunnan päätöksellä laajan itsehallinnon jo vuonna 1920, ja Kansainliitto päätti 1921 alueen kuuluvan Suomelle. Ahvenanmaalla on 16 kuntaa, mutta sen ainoa kaupunki on maakunnan hallintokeskus Maarianhamina. Elinkeinorakenne on painottunut palveluihin. Tärkein elinkeino on merenkulku, joka synnyttää lähes 30 prosenttia alueen bruttokansantuotteesta. Ahvenanmaa saa myös poikkeuksellisen suuria tulonsiirtoja muualta Suomesta: valtion nettomenot yhtä ahvenanmaalaista kohden ovat noin 4 500 euroa vuodessa. Ahvenanmaan elintaso onkin Suomen korkein. -
Islanti
Islanti on saarivaltio Atlantin valtameren pohjoisosassa, välittömästi pohjoisen napapiirin eteläpuolella. Islannin väkiluku on 376 000 asukasta ja pinta-ala 103 000 neliökilometriä. Se on väkiluvultaan ja asukastiheydeltään selvästi pienin Pohjoismaa. Maan pääkaupunki on Reykjavík, jossa asuu noin kolmannes Islannin väestöstä. Se on maailman pohjoisin itsenäisen valtion pääkaupunki.
Islannissa on aktiivista vulkaanista toimintaa: geysireitä, kuumia lähteitä ja toistuvia tulivuorenpurkauksia. Luonto on karu ja omaleimainen. Golfvirta pitää ilmaston leutona ympäri vuoden. -
Ruotsi
Ruotsin kuningaskunta eli Ruotsi [] on perustuslaillinen monarkia Skandinaviassa Pohjois-Euroopassa. Sillä on yhteinen maaraja Suomen ja Norjan kanssa. Ruotsi on pohjoismainen teollisuusmaa ja Euroopan unionin jäsen, mutta sillä on oma valuutta, kruunu. Maa on pinta-alaltaan (450 295 neliökilometriä) läntisen Euroopan kolmanneksi suurin valtio ja suurin Pohjoismaa (ellei Tanskan pinta-alaan lasketa Grönlantia). Ruotsissa on noin 10 miljoonaa asukasta, joten se on myös asukasluvultaan Pohjoismaista selvästi suurin. Joka neljäs (24,9 %) Ruotsin kansalainen oli vuonna 2018 maahanmuuttajataustainen ja lähes joka kolmannen (32,3 %) vanhemmista vähintään toinen oli syntynyt ulkomailla. Maan pääkaupunki ja suurin kaupunki on Tukholma.
Ruotsin valtio muodostui keskiajalla ja se nousi suurvalta-asemaan Euroopassa 1600-luvulla. Maa kuitenkin menetti Skandinavian niemimaan ulkopuolelta valloittamansa alueet vähitellen 1700- ja 1800-luvuilla, lopulta Suomen vuonna 1809. 1800-luvun alkupuolelta lähtien Ruotsi on ollut puolueeton eikä se ole osallistunut Euroopassa käytyihin sotiin. Ruotsin väestötiheys on Euroopan unionin keskiarvon alapuolella, ja yli puolet maasta on metsää. Puutavara, vesivoima ja rautamalmi ovatkin Ruotsin talouden perustana, ja ruotsalaiset ovat perustaneet monia suuria yrityksiä, kuten Scania, Volvo, Vattenfall, Ericsson, Ikea, H&M ja Skanska. Nykyisin Ruotsi on vauras hyvinvointivaltio, joka on sijoittunut korkealle useissa kansainvälisissä vertailuissa, kuten taloudellinen kilpailukyky, kansalaisvapaudet, elämänlaatu ja inhimillinen kehitys. Maalla on merkittävä kirjallinen perinne ja kansainvälisesti tunnettu musiikkiteollisuus, ja maan urheilijat ovat menestyneet sekä kesä- että talviurheilulajeissa. -
Suomi
Suomen tasavalta eli Suomi on Pohjoismaihin ja Euroopan unioniin kuuluva parlamentaarinen tasavalta Pohjois-Euroopassa.
Luonnonmaantieteellisesti Suomi on osa Fennoskandian niemimaata ja yksi Itämeren rantavaltioista. Itämeren osista Suomen alueelle ulottuvat Suomenlahti, Saaristomeri, Ahvenanmeri ja Pohjanlahti.