Kartta - Suomen kansallismuseo (National Museum of Finland)

Suomen kansallismuseo on valtakunnallinen kulttuurihistorian museo, joka vastaa Kansallismuseon lisäksi Hvitträskin, Hämeen linnan, Langinkosken, Louhisaaren, Olavinlinnan, Seurasaaren ulkomuseon, Suomen merimuseon, Tamminiemen ja Vankilan toiminnasta. Kansallismuseo esittelee Suomen historiaa kivikaudelta nykypäivään esinekulttuurin avulla. Suomen kansallismuseo on osa opetus- ja kulttuuriministeriön alaista Museovirastoa.

Suomen kansallismuseolla on noin puolen miljoonan esineen kokoelmat, joita hoitavat museon kokoelma- ja tutkimusyksikkö sekä Kokoelmakeskus. Vakinaista henkilökuntaa on noin 120.

Kansallismuseo-rakennus sijaitsee Helsingin Etu-Töölössä Mannerheimintien varrella Finlandia-taloa vastapäätä. Kansallismuseon arkkitehtuurissa on nähtävissä kansallisromanttiseen tapaan piirteitä keskiaikaisista suomalaisista kirkoista ja linnoista. Museon tyylissä näkyvät vahvasti jugendin sekä art noveaun piirteet.

Suomen kansallismuseo sai alkunsa vuonna 1887, jolloin Helsingin yliopiston konsistori pyysi senaattia ottamaan haltuunsa yliopiston historiallis-kansatieteellisen museon, osakuntien, Suomen muinaismuistoyhdistyksen sekä muinaistieteellisen toimikunnan kokoelmat ja hankkimaan niille sopivat näyttelytilat. Kokoelmat siirtyivät lopulta valtion haltuun vuonna 1893.

Vuonna 1888 muinaistieteellinen toimikunta luovutti senaatille Eliel Aspelinin laatiman suunnitelman museorakennuksen toteuttamisesta. Paikaksi ehdotettiin Tähtitornin vuorta tai Nikolainkadun (nykyisen Snellmaninkatu) pohjoispäätä. Kolme vuotta myöhemmin yleisten rakennusten ylihallituksen pääjohtaja Sebastian Gripenberg laati kustannusarvion sekä alustavat luonnokset, jotka muutosten jälkeen hyväksyttiin vuoden 1894 valtiopäivillä. Museon paikaksi valittiin Tähtitornin vuoren pohjoisrinne.

Vuonna 1895 museolle alettiin kuitenkin kenraalikuvernööri Fjodor Heidenin ja senaatin määräyksestä etsimään sopivampaa paikka, jollainen löydettiin Töölön Fjälldalista. Helsingin kaupunginvaltuusto luovutti tontin keväällä 1898, mutta museon rakentaminen viivästyi edelleen, kun uusi paikka aiheutti muutoksia piirustuksiin ja kustannusarvioon. Uudet piirustukset valmistuivat vuonna 1899, mutta ne eivät saaneet kaikkien osapuolten hyväksyntää. Rakennuksen tyyliä pidettiin nyt vanhanaikaisena, ja samalla katsottiin, että museorakennuksen pitäisi olla helposti laajennettavissa kokoelmien edelleen kasvaessa vuosikymmenten mittaan. Vuonna 1901 senaatti julisti arkkitehtikilpailun museorakennuksen suunnittelusta. Palkintolautakunnan puheenjohtajana toimi valtionarkeologi J. R. Aspelin, ja sen ulkomaisina jäseninä olivat arkkitehdit I. G. Clason ja Martin Nyrop. Voittajaksi selvisi arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren, Saarisen suunnitelma, joka hyväksyttiin senaatissa vuonna 1905. Rakennustyöt aloitettiin vielä samana syksynä, mutta vuosien 1905–1907 levottomuudet viivästyttivät töitä niin, että rakennus valmistui vasta vuonna 1910. Senaatin myöntämän rahoituksen niukkuudesta johtuen sisätiloja ei kuitenkaan saatu kuntoon vielä useaan vuoteen.

Kansallismuseo päästiin avaamaan vasta vuonna 1916, jolloin yleisölle avattiin kansatieteellinen kokoelma sekä ylempiä säätyjä esittelevä Suomen historiallisen ajan kokoelma. Vuonna 1920 avattiin Suomen kivi- ja pronssikauden kokoelmat sekä vuonna 1923 Suomen rautakauden kokoelma, ulkomainen esihistoriallinen kokoelma ja suomalais-ugrilaisten kansojen kansatieteellinen kokoelma. Rahakokoelmat avattiin vasta myöhemmin 1920-luvulla.