Kartta - Aruba (Aruba Island)

Aruba on Alankomaiden kuningaskuntaan kuuluva saari Karibianmerellä Venezuelan edustalla. Sen asukasluku on 103 000 (2004) ja suurin kaupunki Oranjestad. Aruba on 193 neliökilometrin laajuinen melko tasainen saari. Saaren ilmasto on kuiva ja kuuma. Caquetio-intiaanit asuttivat Aruban noin vuonna 1000, ja espanjalaiset saapuivat sinne vuonna 1499. Eurooppalaiset jättivät Aruban pitkäksi aikaa rauhaan, kunnes Alankomaille vuonna 1636 siirtyneestä saaresta löydettiin 1820-luvulla kultaa. Kultaryntäys kesti noin sata vuotta, minkä jälkeen saari vaurastui öljynjalostusteollisuuden ansiosta. Nykyään matkailu on tärkein elinkeino.

Aruban ensimmäiset asukkaat elivät saarella noin 4 000 vuotta sitten. Vaikka heistä ei ole löytynyt paljoakaan todisteita, puolinomadiset ihmiset elivät todennäköisesti pienissä ryhmissä ja käyttivät ravinnokseen kalaa, kotiloita ja kilpikonnia. Caquetio-intiaanit saapuivat saarelle noin vuonna 1000. Hekin olivat kalastajia, mutta he myös viljelivät maata.

Ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat saarelle vuonna 1499. Alonso de Ojeda näki saaren todennäköisesti tutkiessaan Etelä-Amerikan pohjoisrannikkoa. Hän ei kunnolla dokumentoinut löytöään, mutta kutsui saarta nimellä ”la isla de los gigantes” (”jättiläisten saari”). Nimi olisi periaatteessa sopinut kaikkiin Karibian saariin, sillä niiden intiaaniasukkaat olivat tuolloin keskipituista eurooppalaista pidempiä. Ojedan retkikunnassa oli mukana myös Amerigo Vespucci, joka palattuaan Espanjaan kerskui löytäneensä muun muassa Etelä-Amerikan pohjoisrannikon saaret. Häntä onkin joskus pidetty ABC-saarien löytäjänä.

Espanjalaiset jättivät saaren pitkälti rauhaan, sillä sen ilmasto oli liian kuiva viljelyyn eivätkä he löytäneet saarelta etsimäänsä kultaa. Saaresta tuli kuitenkin merirosvojen piilopaikka. Kahdeksankymmenvuotisen sodan aikana 1636 Alankomaat otti Aruban, Bonairen ja Curaçaon haltuunsa. Niitä hallittiin alkuun Hollannin Länsi-Intian kauppakomppanian alaisuudessa. Yhdistyneen kuningaskunnan otti 1805 Aruban Napoleonin sotien aikana, kun Ranska oli vallannut Alankomaat. Napoleon kukistettiin Waterloon taistelussa 1815, ja Alankomaat sai Aruban takaisin 1816.

Aruban vauraus sai alkunsa kultaryntäyksestä, joka alkoi 1820-luvulla. Kultaryntäys päättyi 1916, kun kaivoksen pitäminen ei enää kannattanut. Aruban talous hiipui hetkellisesti, ja se perustui lähinnä aaloeiden viljelyyn. Pian kuitenkin löydettiin 30 mailin päästä Venezuelan Maracaibojärveltä öljyä. Aruba nähtiin sopivaksi paikaksi jalostaa öljyä, joten saarelle rakennettiin 1924 öljynjalostamo. Jalostamo houkutteli saarelle työntekijöitä Amerikoista ja Euroopasta. Se tuotti parhaimmillaan 400 000 barrelia öljyä päivässä. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset ottivatkin jalostamon kohteekseen, ja vuonna 1942 saksalaissukellusvene U-156 upotti neljä öljytankkeria satamassa. Tämän jälkeen Yhdysvallat alkoi puolustaa saarta eikä sinne tehty enää onnistuneita hyökkäyksiä.

Sodan jälkeen talous keskittyi edelleen öljynjalostukseen, mutta saarella alkoi tulla myös turisteja. Saaren viranomaiset alkoivat panostaa turismiin kuitenkin vasta 1985, jolloin jalostamo suljettiin maailmanlaajuisen öljyn ylituotannon takia. Saaresta tulikin nopeasti merkittävä turismikeskus, ja vaikka jalostamo avattiin uudelleen 1991 saarelaiset ovat jatkaneet panostusta myös turismiin.

Aruballa alettiin haaveilla itsenäisyydestä jo 1970-luvulla, äänestäjät olivat vuonna 1977 itsenäisyyden kannalla. Aruba erosi 1986 Alankomaiden Antilleista ja siitä tuli Alankomaiden kuningaskunnan autonominen osa. Tällöin alkanut prosessi, joka tähtäsi täyteen itsenäisyyteen 1996 keskeytettiin kuitenkin vuonna 1994 Aruban pyynnöstä.