Jiddiš
Jiddiš on alun perin Keski- ja Itä-Euroopan aškenasijuutalaisten puhuma keskiaikaiseen saksaan pohjautuva kieli, jossa on vaikutteita myös seemiläisistä, slaavilaisista ja romaanisista kielistä. Jiddišiä kirjoitetaan heprealaisin kirjaimin, mutta sille on olemassa myös virallinen romanisaatiomuoto.
Jiddiš sai alkunsa 900–1200-lukujen välillä Saksassa. Sitä puhui vielä 1930-luvulla äidinkielenään 10–11 miljoonaa ihmistä, kaksi kolmasosaa maailman juutalaisista. Holokaustin, juutalaisten assimiloitumisen sekä heprean ja venäjän käytön suosimisen seurauksena äidinkieleltään jiddišinkielisiä on nykyisin enää noin 1,5 miljoonaa. Arkikielenä ja äidinkielenä sitä käytetään joissain ortodoksijuutalaisissa ja hasidisissa yhteisöissä New Yorkissa ja Israelissa.
Kielen omakielinen, saksalaisperäinen nimi jiddiš tulee adjektiivista ’juutalainen’, jude+isch. Kielenpuhujat käyttävät siitä myös nimitystä mame-loshn, ’äitien kieli’. Jiddišiä on kutsuttu myös juutalaissaksaksi. Sen sijaan joidenkin Saksan juutalaisten 1700–1800-luvuilla käyttämä saksan kielen muoto aškenasisaksa ei ollut jiddišiä.
Jiddiš sai alkunsa 900–1200-lukujen välillä Saksassa. Sitä puhui vielä 1930-luvulla äidinkielenään 10–11 miljoonaa ihmistä, kaksi kolmasosaa maailman juutalaisista. Holokaustin, juutalaisten assimiloitumisen sekä heprean ja venäjän käytön suosimisen seurauksena äidinkieleltään jiddišinkielisiä on nykyisin enää noin 1,5 miljoonaa. Arkikielenä ja äidinkielenä sitä käytetään joissain ortodoksijuutalaisissa ja hasidisissa yhteisöissä New Yorkissa ja Israelissa.
Kielen omakielinen, saksalaisperäinen nimi jiddiš tulee adjektiivista ’juutalainen’, jude+isch. Kielenpuhujat käyttävät siitä myös nimitystä mame-loshn, ’äitien kieli’. Jiddišiä on kutsuttu myös juutalaissaksaksi. Sen sijaan joidenkin Saksan juutalaisten 1700–1800-luvuilla käyttämä saksan kielen muoto aškenasisaksa ei ollut jiddišiä.