Georgian kieli

Georgian kieli
Puhuttua georgiaa Georgia on kartvelilainen kieli, jota puhutaan Georgiassa ja sen lähialueilla. Kieltä kutsuttiin keisarivallan aikana ja neuvostoaikana gruusiaksi, joka on edelleen mahdollinen nimitys. Kielen omakielinen nimi on kartuli. Gruusia-sanan käytöstä on Venäjän ulkopuolella poliittisista syistä suurelta osin luovuttu. Georgiaa kirjoitetaan omilla aakkosillaan, joissa on 33 kirjainta. Georgiaa puhuu äidinkielenään noin 4,5 miljoonaa ihmistä.

Kielellä on virallinen asema Georgiassa.

Georgia (gruusia) on eteläkaukasialainen tai kartvelilainen kieli. Vaikka etelä- ja pohjoiskaukasialaiset kielet usein niputetaan yhteen ryhmään, niiden sukulaisuutta ei ole pystytty osoittamaan tyydyttävällä tavalla – eteläkaukasialaisilla kielillä ei siis ole tunnettuja sukulaisia. Georgia on ylivoimaisesti ryhmänsä suurin kieli. Kaikkien muiden eteläkaukasialaisten kielten, svanin, mingrelin ja lazin puhujamäärät jäävät alle puolen miljoonan. Mingrelin ja svanin puhujille georgia toimii lingua francana, kun taas lazin puhujat ovat kaksikielisiä turkissa. Svanin kieli on näistä arkaaisin ja eronnut ryhmästä aikaisimmin (4 000 vuotta sitten).

Etelä-ja pohjoiskaukasialaisia kieliä yhdistävät mm. ejektiiviset konsonantit, postpositioiden käyttö, ergatiivisuus ja agglutinatiivisuus. Toisaalta näitä piirteitä voidaan pitää pitkän yhteiselon tuotoksina, ja ryhmillä on myös useita eroavaisuuksia.

Maa (alue)
  • Georgia
    Georgia, aiemmin suomeksi venäläisittäin Gruusia ja vuosina 1990–1995 Georgian tasavalta, on valtio Kaukasiassa Itä-Euroopan ja Aasian rajalla. Georgia rajautuu pohjoisessa Venäjään, etelässä Turkkiin, Armeniaan ja Azerbaidžaniin ja lännessä Mustaanmereen. Maan pohjoisrajalla kohoaa Iso-Kaukasus. Georgian lainsäädännön mukainen pääkaupunki on Kutaisi ja hallinnollinen Tbilisi. Maan suurin etninen ryhmä on georgialaiset, ja 83,4 prosenttia kansasta on ortodokseja.

    Antiikin aikana Georgian aluetta hallitsivat kaksi kuningaskuntaa, Kolkhis ja Iberia. Niistä jälkimmäinen oli yksi ensimmäisistä kristinuskon virallistaneista valtioista 300-luvun alussa ja muodosti ytimen, jonka ympärille yhdistynyt Georgian kuningaskunta muodostui 1000-luvulla. Poliittisen, taloudellisen ja kulttuurisen kukoistuskauden jälkeen kuningaskunta taantui 1200-luvulla ja hajosi lopulta useiksi kuningas- ja ruhtinaskunniksi 1500-luvulla. Kolme vuosisataa kestäneen osmanien ja Persian valtakuntien hegemonian jälkeen Georgia liitettiin Venäjän keisarikuntaan 1800-luvun alussa. Georgia itsenäistyi jälleen vuonna 1991. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisiä vuosia leimasivat sisäinen konflikti ja taloudelliset vaikeudet. Georgian tilanne alkoi vakautua vähitellen vuonna 1995 ja parani verettömän vallanvaihdon, niin kutsutun ruusuvallankumouksen jälkeen vuonna 2003. Georgia kärsii kuitenkin edelleen ratkaisemattomista konflikteista Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa. Väkiluku, noin 3,7 miljoonaa, ilmoitetaankin ilman näitä alueita. Väestönkasvu on negatiivinen. Suhteet naapurimaahan Venäjään ovat pysyneet huonoina näiden kiistojen ja Georgian Nato-jäsenhakemuksen vuoksi.